2012

Nordcenter Benz + Fream:

1. Tom Stormbom 86 + 84 = 170

2. Jacob Nyman 88 + 93 = 181

3. Georg Nyman 83 +101= 184

4. Jaakko Salava 91 + 94 = 185

5. Mika Kuusisto 95 + 93 = 188

6. Jocke Antas 103+99 = 202

7. Rolle Petterson 94 +108= 202

-. Marko Aaltio 105+ -

Vuoden 2012 kisassa palattiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen Nordcenteriin. Aamulla kierrettiin Benz ja iltapäivällä neljällä miljoonalla eurolla uusittu Fream. Benz oli lähestulkoon entisellään, ja Fream kyllä uusittuna upea, mutta väistämättä heräsi kysymys, että montakohan lisämiljoona se vielä vaatisi, että "caddies-hill" saataisiin tasaiseksi ? Myös Freamin 17 reiän voisi vielä kerran rakentaa vaikka kokonaan uusiksi.

Sääennuste lupasi sunnuntaille aamupäiväksi "ok" keliä ja iltapäiväksi sadetta. Kävi päin vastoin. Aamulla saatiin nauttia hyvästä kelistä tasan 6 reikää, jonka jälkeen loput Benzin kierroksesta meni kahden sadekuuron merkeissä. Ensimmäinen kuuro kesti tunnin ja tämän jälkeen muutaman minuutin tauon jälkeen alkanut toinen sadekuuro kesti reilut kaksi tuntia. Vettä tuli välillä paljon, välillä vähän enemmän ja hetkittäin satoi kaatamalla. Fream kierrettiin kuivin jaloin.

Aamukierroksen tuloksissa voi siis ottaa huomioon sen, että ne jotka pelasivat alle 90, niin niillä maila pysyi lyödessä välillä kädessä, muilla ei.

Ensimmäisen ysin jälkeen tilanne oli kärjen osalta seuraava: Defending -champion Georg 40, Jacky 42, Tomi 43 ja Jallu 44. Muilla vähän enemmän.

Toisella ysillä ainoa tavoite kaikilla taisi olla vain klubitalolle pääsy. Jostain Georg sai kuitenkin kaivettua 17:llä kuivan mailan käteensä ja löi tällä par-3:lla loistavan avauksen 90 sentin päähän kupista ja näin oli (taas) lähimmäs lippua kisa taputeltu, ja Mikan lahjoittamat Oakleyt lähti jälleen Kauniaisiin.

Tilanne ensimmäisen kierroksen jälkeen oli seuraava:

Georg 83

Tomi 86

Jacky 88

Jallu 91

nämä pelasivat itsensä leadergroupiin ja kakkosryhmään iltapäivälle lunastivat paikkansa

Rolle 94

Mika 95

Jocke 103

ja Mako 105

Yllättäen tauolla vain yksi pelaajista joutui "loukkaantumisen" vuoksi jättämään iltapäivän kierroksen väliin, eli Mako pakkasi laukut ja toivotti onnea kanssakilpailijoille toiselle kierrokselle. Yleisin veikkaus Benzin takaysillä oli nimittäin se, että Freamille ei lähde yhtä ryhmää enempää pelaajia.

Kun sääennuste iltapäivälle näytti klubitalolla netin säätutkasta aivan kaameaa keliä, niin päätettiin pitää äänestys mitä toisen kierroksen osalta tehtäisiin.

Ehdotettuja vaihtoehtoja oli ainakin, että pelaisimme Freamia yhden (!), yhdeksän, tai koko kierroksen verran. Koko kierros voitti sitten kuitenkin selvällä ememmistöllä, kun kerrran paikan päälle oli tultu ja päivä golfille varattu.

Ja joskus ne on ilmatieteenlaitoksen tutkatkin väärässä, koska kun kello läheni kolmea, niin taivas ei nyt aivan auennut, mutta sade kuitenkin loppui ja koko Freamin kierros päästiin pelaamaan aivan loistavissa olosuhteissa.

Eli kahdeksan vuoden tauaon jälkeen lähdettiin ratkaisemaan Up&Downia uusitulle Freamille.

Tomi otti Georgen kolmen lyönnin johdon jo Freamin kahdella ensimmäisellä reiällä kiinni ja loput Freamin front -ninesta mentiin tasatahtia Geen ja Tomin vaihdellessa johtopaikkaa. Majorin ratkaisevalle back ninelle lähdettäessä oli tilanne se, että Gee johti Tomia lyönnillä, Jacky oli tässä vaiheessa jo 7 lyöntiä perässä ja Jallu 13 lyöntiä kärjestä.

Ja niin kuin on kohta kahdeksantoista vuotta sanottu, niin mitään ei ole ratkaistu ennen viimeistä ysiä. Jälleen kerran on todettava, että tämä piti harvinaisen hyvin paikkansa myös tänä vuonna.

Tomi aloitti Freamin back-ninen neljällä parilla ja siirtyi kahden lyönnin johtoon. Par-3 neljällätoista Georgen lyötyä avauksensa lampeen oli eroa jo neljä lyöntiä Tomin eduksi. Tähän kohtaan loppui käytännössä kisa voiton osalta. Tomi pelasi myös lopun ilman suurempia virheitä, ja kirjautti korttiin Freamin takaysiltä 39 lyöntiä. Muut mitalisijat sen sijaan meni vielä uudestaan jakoon.

Freamin seitsemästoista väylä on muutettu par-5 reiästä 360 metriä pitkäksi par neloseksi, jolla alle 210 metrin avauksen jälkeen on aivan turha edes kuvitellä lyövänsä kakkosta griinille. Väylältä löytyy nimittäin viimeisen sadan metrin osalta käytännössä vain pieni ja kapea griini, sekä vettä.

Koko toisen kierroksen aivan täydellisiä - ja pitkiä - draiveja paukutelleen Georgen avaus ei tälläkään tiiboksilla jättänyt kanssapelaajia kylmäksi.

Gee pommitti avauksen, jälleen kerran, happi-drawna aivan väylän loppupäähän pallon päätyessä juuri ennen lampea tasan satasen kannelle! Avaus siis - ei enempää eikä vähempää - kuin 260 metriä.

Väylän lay-outtia kuvastaa hyvin se, että Tomilla ei noin 190 metriä kantaneen hybridi avauksen jälkeen ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lyödä vajaa 60 metrinen välilyönti. Jacky puolestaan löi ihan ok avauksen, reilut 200 metriä. Tästä huolimatta kakkoslyönti päätyi lampeen, ja Jaffe sai kaivaa uutta palloa bägistä.

Sitten tarina siitä, miten 260 metrin draivilla ja yhdellä putilla kirjoitetaan korttiin luku 12:

Eli Georg löi draivinsa satasen kannelle, tästä - lähestyminen jäi lampeen - droppi - lampeen - droppi - lampeen (tässä välissä kärrykin meinasi vieriä lampeen) - droppi - griinin takabunkkeriin - toppi lampeen - droppi - chippi - ja putti sisään. Tolv.

Viimeiselle reiälle lähdettäessä Jacky oli yhtäkkia kaksi lyöntiä Georgea edellä. Ja tätähän ei helpolla par vitosella ota kiinni.

Seitsemästoista on sinänsä hienonnäköinen väylä, reiän viimeiseltä sadalta metriltä puuttuu vain se väylä. Jallulta tuli aika osuva kommentti, kun kävelimme griinille ja ihmettelimme tapahtunutta: "tätä väylää ei näköjään ole suunniteltu niin, että korkeammalla händärillä pelaavat pelais reiän loppuun".

Jos avaus seitsemällätoista on esimerkiksi 200 metriä ja lähestymistä suunnittelee noin 160 metristä ei griiniä voi missata oikeastaan minnekään. Esimerkiksi griinin oikeassa takalaidassa, jossa lippu myös sunnuntaina sijaitsi, on pituus-suunnassa tilaa alle kymmenen metriä. Pysäytä tänne sitten joku pitkä rauta, väyläpuusta nyt puhumattakaan. Tähän väylään voisi vielä upottaa millin tai pari, ja tasoittaa se caddies-hill, niin Fream olisi ihan jees.

Joka tapauksessa, vastoin ennakko odotuksia toinen kierros pelattiin täydellisessä kelissä ja muutoinhan Fream on tätä nykyä niin hieno kenttä kuin ko. maastoon lähestulkoon voi olla. Uudistuksen jälkeisesta kentän "helpotuksesta" on vaikea sanoa oikein mitään, kun ei ne muutamat griinit, joita on siirretty parikymmentä metriä lähemmäs paljoa auta, kun samalla näiden väylien tiiboksit on viety vanhoille bäkäreille.

Kärkiryhmässä loistavasti pelasi myös viimeksi Lohjalla 2001 mukana ollut Jallu, joka vei ensimmäistä kertaa urallaan Challenge -tourin pokaaalin kotiinsa Harryn jouduttua pitämään välivuotta. Jallu otti Geetä Freamin takalenkillä peräti 12 lyöntiä kiinni ja jäi lopulta yleisessä sarjassa kolmossijasta vain yhden vaivaisen lyönnin. Tässä vähän tavoitetta meille muille sitten kun mittarissa on Jallun tavoin seitsemänkymmentä!

Kiitokset taas kaikille sisseille kahden kierroksen urakasta ja Mikalle special tänks taas upeasta erikoiskilpailupalkinnosta.