2009
Rönnäs Old Cource 2x (par 71):
1. Tom Stormbom 165 81+84
2. Jacob Nyman 174 89+85
3. Harry Lilja 176 85+91 CT-voittaja
3. Georg Nyman 176 88+88
5. Jocke Antas 189 95+94
6. Marko Lehtinen 191 95+96
7. Mika Kuusisto 204 100+104
Jan Vapaavuori - 90+DNS
Vuoden viides "Major" on taas pelattu ja Up&Down on täyttänyt kunnioitettavat viisitoista vuotta. Kohta ollaan jo täysi-ikäisiä! Tämänvuotinen kilpailu pelattiin taas kerran ihanteellisissa olosuhteissa. Vallitsi pilvipoutainen sää, lämpöä ainakin aamukierroksella reilusti yli hellerajan, ja iltapäivällä Rönnäsin yli pyyhkäissyt sadekuurokin lakkasi kuin käskystä vain muutama minuutti ennen iltapäiväkierroksen alkua.
Tämän vuotisessa kilpailussa ei huipputuloksilla herkuteltu. Rönnäsin kenttä piti kulunutta sanontaa käyttäen "hyvin puolensa", kun Up&Down golfarit ottivat kentästä ensimmäistä kertaa mittaa. Par 71 areenalla ei alle kahdeksankymmenen lyönnin kierroksia nähty, ja aika nopeasti aamulla kävi myös selväksi, että alle pelkällä 90 alituksella oltiin iltapäivällä leadergroupissa asti. Ensimmäisen kierroksen "high-lightsit" jäivät siis melko vähiin. Metsässä käyntejä ja kivien koloista pallon etsimisiä kun tuntui riittävän niilläkin väylillä, joilla esteet eivät pitäisi edes tulla peliin. Muutama huippusuoritus aamulla sentään nähtiin. Koko päivän voimassa ollut Cazze-Munkkiniemen Optiikka, lähimmäs-lippua kilpailu ratkesi ensimmäisellä kierroksella, kun Up&Down "rookie" Marko löi 14 reiällä, 138 metrisellä par -kolmosella avauksen metrin ja 71 sentin päähän kupista. Tämä tulos kesti koko päivän parhaana avauksena ja lähimmäs-lippua kisa siis ratkesi Markon eduksi.
Toinen maininnan arvoinen lyönti aamukierrokselta oli Harryn 15 reiällä väyläbunkkerista noin 150 metrin päästä suorittama lähestyminen. Loistava hybridilyönti päätyi reiästä vain muutaman kymmenen sentin päähän ja birdieputti oli vain pelkkä muodollisuus! Aamukierros oli ainoa jonka defending-champion Janne ehti pelata, ennen kuin joutui lähtemään iltapäiväksi muualle. Ennakkoon pelättyihin jossitteluihin ei tänä vuonna onneksi jäänyt aihetta, koska Jannen aamukierros vaati peräti 90 lyöntiä ja voitoin suhteen oli kärki jo karannut liian kauas. Itse asiassa Janne olisi iltapäivällä joutunut jopa "kakkos-flightiin" aamukierroksen vasta viidenneksi parhaan tuloksen ansiosta.
Toinen kierros alkoi, jos mahdollista, niin vieläkin nihkeämmissä tunnelmissa kuin aamun kierros. Georgen ykkösellä tekemää loistavaa birkkua lukuunottamatta peli alkoi vaikuttaa kaikilla jo huolestuttavasti todellakin jotain senioripappojen tuupellusta. Ainoa, joka sai pelistä heti hyvin kiinni oli Harry, joka oli kolmen pelatun reiän jälkeen kuronut Tomin johdon yhteen lyöntiin.Jännitystä ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman reiän ajan, kun Harry joutui vitosella lyömään tiiltä kolme palloa.
Ensimmäinen avaus onneksi löytyi metsästä kiven kolosta ja kaikkien mahdollisten vaikeuksien jälkeen jouduttiin lopulta Harrylle merkitsemään tältä par neloselta korttiin lumiukko eli 8. Kun Harry teki vielä seiskalle triplan ja kasille toisen lumiukon, oli kisa voiton osalta Harryn kohdalla ohi. Toisen kierroken etuysi ei siis mennyt varmasti keneltäkään suunnitelmien mukaisesti. Huipputulokset oli jo tässä vaiheessa unohdettu ja nyt pelattiin siis ainoastaan toisia, ei enää kenttää vastaan.
Rönnäsin kenttä, joka ei siis todellakaan lukeudu mitenkään maamme "monstereihin", vaati iltapäivällä frontin osalta pelaajiltamme seuraavat lyöntimäärät: Jacky 42, Georg 43, Tomi 46!, Harry 50!!, Jocke 51!!!, Marko 52!!!! ja Mika 60!!!!
Tilanne oli ennen viimeistä ysiä Tomin edelleen johtaessa seuraava: Georg ja Jacky olivat 4 perässä ja Harry 8 jäljessä. Mikan, Jocken ja Markon ero kärkeen oli kasvanut jo reilusti kaksinumeroisiin lukuihin. Kauaa ei kilpailua voitosta back-ninella sitten käyty. Tomi ratkaisi pelin tekemällä takaysin seitsemälle ensimmäiselle reiälle parit. Kilpailu toisesta sijasta sen sijaan oli äärimmäisen tiukka aivan loppuun asti.
Ennen viimesitä reikää olivat kaikki kolme; Jacke, Harry ja Georg tasoissa 10 lyöntiä Tomin perässä. Viimeisellä reiällä käytiin vielä siis todella jännittävä ja yleisöön menevä kamppailu kakkos- ja kolmos-sijoista. Kysymyksessä kun oli mm. se, saako Harry ensimmäisen kerran nimensä Claret-jugin kylkeen sijoittumalla kolmen joukkoon. Tämähän tietäisi sitä, että monikertainen challenge.-tour voittaja nousisi kilpailun sääntöjen mukaan samalla myös pysyvästi Tour-sarjaan. Tour sarjaanhan kuuluvat kaikki singelitasoituksen omaavat pelaajat, sekä ne, jotka ovat joskus olleet Up&Downissa kolmen parhaan joukossa.
Viimeisellä reiällä koko kärkiryhmä avasi oikealle raffiin, mutta vain noin sadan metrin päähän griinistä. Lippu oli sijoitettu aivan pitkän griinin takalaitaan ja Jacky löi pallonsa varmasti griinille, kuten teki myös Tomi. Harry löi oman lähestymisensä lipun mittaisena mutta vasemmalle raffiin. Viimieisenä löi Georg joka otti riskin ja lähti lyömään suoraan lipulle asti. Pallo tuli griinillä alas, mutta ei jaksanut ylätasanteelle, vaan pomppasi griinilta sivuun oikelle griinibunkkeriin.
Harryn ensimmäinen chippi vasemmasta raffista lensi griinin yli oikealle raffiin ja edelleen hankalaan paikkaan. Nyt oli Georgin vuoro griini bunkkerista. Rutiini nosto griinille riittäisi ja mahdollinen kaksi puttia päälle olisi ainakin
Harrylle todennäköisesti liikaa. Mutta yleensä Geen hyvä bunkkeri peli petti ratkaisevalla hetkellä ja lyönnistä tuli täydellinen "söpsö". Pallo liikkui vain muutaman kymmenen senttiä ja jäi edelleen samaan bunkkeriin. Toisella yrittämällä palo tuli griinille mutta jätti mahdottoman "sivu-alamäki putin". Harryn chippi oikeasta raffista lensi vain muutaman metrin eteenpäin, mutta pallo tuli sentään juuri griiniln puolelle. Kun kumpikaan, Georg tai Harry, eivät uskaltaneet ensimmäisissä puteissaan ottaa minkäänlaista riskiä, vaan tekivät todelliset kahden putin "lypsyt" oli molemmille tällä lyhyellä par nelosella tullut tulokseksi 6 lyöntiä. Jacky puttasi kahdesti ja varmisti näin varmalla parillaan kakkostilan ja kolmostila siis jaettiin Geen ja Harryn kesken.
Näin Harry oli kuin olikin siirtynyt pysyvästi Tour-sarjaan. Tomi otti viimeisellä reiällä pitkältä matkalta kolme puttia ja kun edellisellä reiällä hieman huononkin tuurin takia oli kortiin merkitty tupla, tarkoitti tämä sitä, että back-nine meni Tomin osalta 38 lyönnillä. Lopputuloksissa Tomin ero Jackyyn oli 9 lyontiä.
Näin yhdeksäs mestaruus oli voitettu todella selvällä erolla ja yhdeksän lyönnin ero on itse asiassa suurin voittomarginaali koko kilpailun historiasasa.
Entinen "ennätys" oli vuosilta 2001 Lohjalta ja 2002 Nordcenteristä jolloin Tomi voitti molemmat kilpailut kahdeksan lyönnin erolla. Joka tapauksessa, tuloksista ja pelin tasosta viis, Rönnäsin kenttä oli todella loistavassa kunnossa, sää hieno, ja uskon, että voimme hyvillä mielin jatkaa tästä eteenpäin Up&Down perinnettä tulevina vuosina Porvoon ja Loviisan puolivälissä.
