2003
Nordcenter 2 x Benz:
1. Tom Stormbom 161 77+84
2. Georg Nyman 164 84+80
3. Mika Kuusisto 169 83+86
4. Toni Kallio 171 86+85
5. Jacob Nyman 173 85+88
6. Ari Pethman 175 84+91
7. Harry Lilja 177 89+88
8. Mikko Pitkonen 181 87+94
9.Robbie Furuhjelm 188 96+92
10. Nicke Gabran 190 93+97
10. Jussi Naumanen 190 93+97
12. Jocke Antas 200 97+103
13. Roland Petterson 202 101+101
14. Jorma Sinkkonen 214 105+109
15. Kaarlo Tiesmaa 232 114+118
Vuoden viides "Major" on taas pelattu ja Up&Down on kohta kymmenvuotias. Edelleen on Claret-Jug luovutettu vain kolmelle pelaajalle, näistä viimeiset kolme vuotta se on ollut Tomilla. Neljäs peräkkäinen voitto tietäisi siis Grand-Slamia.
Tämänvuotinen kilpailu pelattiin taas kerran ihanteellisissa olosuhteissa. Pilvipoutaista, noin 16-18 astetta ja Nordcenterin kenttä (Benz) oli aivan moitteettomassa kunnossa. Griinit johdonmukaisia, suht nopeita ja väylät hyvässä ruohossa.
Itse kilpailu alkoi kuten aina ennenkin. Aamun kierroksella lähes jokainen pelasi taas ns. käsijarru päällä... muuta ei voi vuosi vuoden jälkeen todeta kuin sen, että Major on Major ja harkkarundit ihan jotain muuta, ja se myös näkyy.
Georgin etukäteen pelkäämä pahin painajainen ei sentään toteutunut (Gee oli nähnyt unta, että myöhästyi startista!), mutta toiseksi pahin toteutui. Tomi karkasi taas tavoittamattomiin jo aamun kierroksella. Kuusi lyöntiä eroa kakkoseen ja seitsemän seuraaviin.
Mainittakon, että ensimmäistä kertaa Up&Downin historiassa pelaaja oli "underissa" kilpailun varrella. Tomin kortti näytti -1, kun 10 reikää oli pelattu. Ulos 36 ja birkku kympille. Sisääntulo vaati kuitenkin pienten mokailujen jälkeen 41 lyöntiä ja aivan huipputulos jäi näin saavuttamatta. Johtopaikka puolimatkassa kuitenkin tuloksella 77, ihan ok, mutta reilusti parempaan oli kyllä tällä kertaa saumaa.
Toisena aamun jälkeen oli loistavasti hermonsa ja pelinsä aamulla kasannut Mika tuloksella 83 (45-38). Ysin jälkeen mies pohti hetken; kotiin vai kymppitiille..
Kolmansina tässä vaiheessa oli Georg sekä yllätysnimi iltäpäivän leadergrouppiin, Pethmanin Ari. Molemmilla tulos 84. Seuraavina tulivat Jacky (85) ja Toni (86). Muut jo melkoisesti kärjestä perässä.
Muista suorituksista mainittakoon, että yhtä huonoa reikää lukuunottamatta aamun kierroksen pelasi reilusti alle händärinsä vuoden tauon jälkeen taas mukana ollut Sinkkosen Jorma.
Challenge -Tourin kärki (Mika ja Ari) pelasi siis kilpailun toisen kierroksen kärkiryhmässä ja näin ollen varsinaisen CT- leadergroupin toiselle kierrokselle muodostivat Harry (89), Nicke (93), Jussi (93) ja Robbie (96).
Koko päivän voimassa ollut Cazze-Munkkiniemen Optiikka, lähimmäs-lippua kilpailu ratkesi jo ensimmäisellä kierroksella. Benzin kutosella sai kenttähenkilökunta griinin reunalla ihastella kolmea hyvää golf-suoritusta tällä 145 metrisellä par -kolmosella.
Ensin Tomi löi reiluun kolmeen metriin, sitten Mika perässä noin neljään metriin ja viimeisenä Rolle hallitulla drawlla aivan lipun mittaisena 1,69 metrin päähän reiästä. Tämä riitti ja palkintolasit meni Rollelle, joka pudotti birkkuputin vielä pommin varmasti sisään.
Toisella kierroksella meinasi vielä kaikki muuttua. Arille selvisi heti alkuun, millaista on pelata Majorin ratkaisu kierrosta leadergroupissa. Peli ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja CT- kärki karkasi koko ajan kauemmaksi eli Mikan ja Arin ero vain kasvoi pelin edetessä. Arin tulos päätöskierroksella oli 91, mutta joka tapauksessa koko kisan kuudes sija ja CT- sarjan kakkonen, hyvä Ari!
Taistelu kärkipallossa käytiin aluksi lähinnä kakkos-sijasta, kun ysin jälkeen Tomi (39) oli lisännyt eron seuraaviin jo yhdeksään lyöntiin. Mika (42) ja Georg (41) olivat tässä vaiheessa kokonaiskisaa tasoissa.
Aina sanotaan, että vasta back-nine on se, joka Majorit ratkaisee ja niin kävi myös tällä kertaa. Kun seitsemän reikää oli jäljellä Tomin koko päivän kasassa pysynyt lyönti katosi. 12 reiän (par-5) lähestymisestä se alkoi. Matkaa lipulle oli vajaat sataviisikymmenta metriä. Rauta seiska painui hukkina syvälle metsään. Kakkospallolla tupla. Georg sai uutta puhtia ja loistavat lyönnit viimeisillä reilillä alkoivat seurata toinen toistaan. Tässä vaiheessa Mika putosi varmistelemaan kolmatta sijaa.
Tomin ja Georgin ero kutistui. Kuudennelletoista tiille tultaessa eroa oli enää 5 lyöntiä. Paperilla paljon, mutta käytännössä vähän. Gee veti jälleen aivan luxus -sponen keskelle väylää ja Tomi taivutti puu -nelosen keskelle lampea. Tässä oli ensimmäinen ratkaisun paikka. Tomille merkattiin korttiin jo back-ninen kolmas tupla! Mutta Georg missasi tilaisuuden, lähestyminen vähän reilusta sadasta metristä selkeästi griinin ohi ja chipin ja kahden putin jälkeen eroa edelleen 4 lyöntiä.
17 väylä, par 3, 135 metriä: Georg jälleen eleettömästi noin viiteen metriin lipun alapuolelle ja Tomi vähän pitkäksi griinin takaosaan. Ja mitä sitten tapahtuukaan; molemmat ottavat 3 puttia! Se siitä, yksi reikä jäljellä ja ero edelleen 4 lyöntiä. Yksi tai kaksi, niin tilanne olisi ollut aivan toinen, sen verran eri malliin kaverit tässä vaiheessa palloon osuivat.
Viimeisellä reiällä Georg avasi jälleen puu -kolmosella upeasti aivan väylän vasempaan reunaan lammen rantaan ja Tomi hieman liian varovasti keskelle väylää, josta matkaa veden yli jäi reilut 170 metriä, lipulle noin 185.
"Van de Veldeihin" ei ollut kuitenkaan varaa. Pienen harkinnan jälkeen Tomi otti rauta vitosen ja tähtäsi oikealle, "kuiville". Tästä lähtikin sitten yksi päivän parhaista lyönneistä ja pallo päätyi oikealla olevaan griini-bunkkeriin lipun mittaisena. Georg tuli griinin kanttiin ja Mika myös hyvin kakkosella päälle, tosin reilusti vasemmalle. Tomi löi bunkkerista vain varmistellen griinille ja Mikan ja Geen tehtyä parit, merkittiin Tomille kahden putin jälkeen korttiin bogi ja homma oli selvä. Tuloksesta viis, kunhan ei karanut, oli päällimmäisin fiilis pelin ratkettua.
Toisen kierroksen yhteenveto: Tomi 84, ei hyvä, mutta riittävä. Georg 80, josta sisään 39. Tämä olisi voinut olla reilusti parempikin, putti petti. Mika 86, CT-sarjan voitto ja koko kisan kolmonen. Tonilla myös ok toinen kierros 85, joka nosti Tonin koko kisan neloseksi ohi Jackyn (88) ja Arin (91). Jacky miettikin palkintojen jaon yhteydessä onkohan mitään saumaa tulevaisuudessa pelata myös Wannamaker-trophystä. Ehkä tässä paikassa voisi vain todeta, että harjoittelu ei ole pakollista, mutta välttämätöntä.
Mika uusi siis edellisvuotisen Challenge-tour voiton, mutta siirtyi Tour-sarjaan saatuaan nimensä myös Clareg-jugin kylkeen kokonaiskisan kolmosena. Mika vei myös HCP-pokaalin pelattuaan kaksi kierrosta tasoitukseensa nähden +3. Georg pelasi +4, muut selvästi enemmän.
Ensivuonna onkin sitten Up & Downissa juhlavuosi. Joka tapauksessa, jälleen kerran saatiin viettää hieno golf-päivä ja vielä loppuun lämpimät kiitokset kaikille osallistujille ja kilpailun sponsoreille.
