2004

Kytäjä Uusi (NW) + Vanha (SE):

1. Tom Stormbom 83+83 = 166*

2. Jan Vapaavuori 81+85 = 166

3. Georg Nyman 82+88 = 170

3. Toni Kallio 87+86 = 173

4. Jacob Nyman 87+93 = 180

6. Harry Lilja 91+93 = 184

7. Mika Kuusisto 98+88 = 186

8. Rolle Petterson 90+98 = 188

9. Jocke Antas 88+102 = 190

10. Seppo "Kiksu" Kimmel 97+109= 206

*= voitto ensimmäisellä uusintareiällä SE 15 (par-4): Tomi 5, Janne 9

Paljon ehti tapahtua ennen kuin kymmenes Up&Down saatiin ratkaistua. Samalla tuli myös todistettua vanha ja kulunut sanonta, ettei golf -kilpailu ole ratkennut ennen kuin viimeinen putti on uponnut. Tomi voitti neljännen peräkkäisen, yhteensä kuudennen kerran Up&Downin voitettua Jannen ensimmäisellä uusintareiällä. Tylsää kuin Formulat ja Schumacher? Viimeisen kierroksen pelikaverit, ja uusinnan silminnäkijät voivat todistaa jotain aivan muuta. Kaikkien aikojen jännittävin ja tapahtumarikkain Up&Down pelattiin 6.9.2004 Kytäjän upealla Golf Clubilla.

Tämänvuotinen kilpailu järjestettiin pienen säätämisen jälkeen siis Kytäjällä ja vasta syyskuun puolella. Kahdestatoista kilpailuun ilmoittautuneesta pelaajasta joutui työesteen takia osallistumisen perumaan Mako ja Kimi. Näin oli maanantai-aamuna Kytäjän rangella kymmenen optimistista ja innokasta Up&Down golfaria valmiina päivän taistoon.

Ensimmäisen kierroksen kenttä, Kytäjän uusi NW -course oli avattu edellisenä päivänä, joten sitä ei ollut kukaan aikaisemmin pelannut. Ensimmäinen ryhmä (kuva yllä) starttasi klo 8.15 ja taivaalle kun vilkaisi, niin arvasi että loistava pelipäivä oli tulossa myös sään osalta.
Kytäjän kentät eivät myöskään pettäneet odotuksia. Väylät olivat hyvät, griinit loistavat. Uusi kenttä jää pituudeltään ehkä vanhan SE-coursen varjoon, mutta upeampia par-kolmosia ei Suomesta löydy. Löytyykö koko Euroopasta, on hyvä kysymys. Lyhyitä par-nelosia on uudella (NW-course) vanhaa kenttää (SE-course) enemmän, mutta varsinkin par-kolmoset: 8 (147m), 12 (188m) ja 15 (162m) ovat lievästi ilmaistuna upeita. Myös väylät 16 (par-4: 358m) ja 17 (par-5: 465m) saavat jokaisen etsimään tiillä kameraa bägistä.
Tuntuu, että vanhan tekstin voi tässä kohtaa aina kopioida; kilpailu alkoi kuten ennenkin niin, että aamun kierroksella lähes jokainen pelasi ns. käsijarru päällä. Näin tälläkin kertaa. Etuysin pelasivat hyvin vain Tomi ja Rolle (molemmat 39). Muut yli 40. Tomi ei kuitenkaan karannut ensimmäisellä kierroksella, koska back-nine vaati 44 lyöntiä. Tämän takasi mm. neljä tuplaa.

Myös Rollen tahti muuttui back-ninella, 51 lyöntiä. Janne pelasi ulos 43, mutta sisään parhaiten 38. Yhteistulos 81 tiesi johto paikkaa toiselle kierrokselle.

Toisena tässä vaiheessa tasaisesti pelannut Georg 82 (41+41) ja kolmantena siis defending-champion Tomi 83.
Aamun kierroksen puheenaihen oli kuitenkin Tonin avaukset. Tunnetusti pitkälyöntinen Janne (draivin keskimitta n. 230-250m) kertoi katselleen ihmeissään seuraavassa ryhmässä pelanneen Toni avauksia. "kun mä vedin tosi hyvän draivin, ehkä semmosen kaksviiskymppisen, niin Tonin pallo tuli vasta siinä alas ja oli sen 20-30 metriä vielä mua pidemmällä!" kertasi Janne.
Aamulla ratkesi myös joka reiällä pelattu Cazze Munkkiniemen optiikka -lähimmäs lippua kisa. Nelosella (par-3, 135m) Georg avasi 48 sentin päähän reiästä. Holari jäi harmittavan lähelle, mutta upeat aurinkolasit lähti kuitenkin kotiin tuomisiksi.

Mikan "Major-campain" kesti yhden reiän ajan. Kakkosella avaus ruohikkoon ja pallo löytyi vasta kun, uusi oli lyöty tiiltä. Kasi korttiin ja fiilis maassa. Muita "high-lightseja" ei aamulla ollut, ja tilanne ensimmäisen kierroksen jälkeen oli seuraava: Janne 81, Georg 82, Tomi 83, Jacky ja Toni 87, Jocke 88, Rolle 90, Harry 91, Kiksu 97 ja Mika 98.
Taukoon ja lounaalle oli sopivasti aikaa ja ratkaisukierros pelattiin siis Kytäjän vanhalla SE -coursella. Kentällä, jossa mitään ei saa ilmaiseksi.

Leadergroupissa (Janne, Georg, Tomi ja Jacky) mentiin etuysi muita tarkkailemalla. Janne 40, Tomi 41, Jacky 44 ja Georg jo voiton kannalta liikaa vaatineet 45 lyöntiä. Majorin ratkaiseva back-nine alkoi Jannen johtaessa Tomia kolmella lyönnillä. Georg oli puolestaan Tomista kolme perässä. Kärkiryhmän edellä parhaiten etuysin pelasi Toni (41). Back-ninen 45 mursi kuitenkin toiveet sijoittumisesta kolmen parhaan joukkoon. Muilla kuin kärkikaksikolla kenttä vaati yli 85 lyöntiä.

10 ja 11 reikä meni kärjen osalta par-bogi tahtia, mutta 12:lla (par-4 373m) Jannen pahasti oikealle karannut avaus oli jo muuttaa tilanteen. Pallo kuitenkin löytyi ja korttiin merkittiin bogi. Tomin teki hyvän parin ja ero oli tässä vaiheessa kutistunut yhteen lyöntiin. Kuusi reikää pelaamatta olivat Georg ja "antiikin - mestari" Jacky jo liian kaukana voittoa ajatellen. Janne ja Tomi tasasivat seuraavan 13 reiän pareilla molempien birkkuputtien hipoessa reiän reunoja. 14:llä Tomin jumiutunut selkä teki ensimmäsen kerran lyömisen todella hankalaksi. Rauta kolmonen ei tiiltä lähtenyt kuin jorpakkoon, ja tuskien jälkeen merkittiin tällä suht' helpolla par-vitosella korttiin tupla. Jannelle bogi ja eroa taas 2 lyöntiä. Seuraavalla 15:llä (par-4, 406m) Tomi upotti yli 20 metrisen par putin ja Janne tehtyä bogin, oli ero taas yksi lyönti.

Seuraavalla (par-3 188m) Tomin ongelmat jatkuivat. Selkä oli niin jumissa, että avaus lensi vajaat 80 metriä ja päätyi bunkkeriin; tupla. Jannelle bogi ja ero taas kaksi lyöntiä. 17 reikä tasattiin pareilla ja niin menttiin viimeiselle (par-5 473m) Janne johtaessa turvallisen tuntuisesti kahdella lyönnillä.

Janne löi hyvän avauksen vettä välttäen oikealle raffiin. Tomi avasi "järjettömällä slaissilla" myös raffiin noin 60 mertiä Jannen palloa lyhyemmäksi. Kun ei pysty svingaamaan, niin ei pysty, oli Tomin masentunut fiilis. Tomin toinen lyönti onnistui ja pallo päätyi väylälle 150 metrin päähän griinistä. Janne keskittyessä välilyöntiin kuiskasi Tomi Georgille: "jos toi on väylällä, niin se riittää". Ja mitä tapahtuikaan? Janne veti vasemmalle ja pallo livahti väylältä alas rantapusikkoon! Uskomatonta, mutta ei tässä vielä kaikki, ei sitten alkuunkaan.

Tomi yritti griinille, mutta selkä ei ollut samaa mieltä ja karsea duffi vei palloa vajaat 80 metriä eteenpäin. Sitten Jannen vuoro. Rannasta ensin chippi oikella metsään, mutta hyvään paikkaan. Tästä kuitenkin duffaus. Matkaa molemmilla jäljellä griinille noin 40-50 metriä ja lyönti eroa. Tomi löi lähestymisen melkein "tankoon", alle kahteen metriin. Janne omansa lipun yläpuolelle griinin kanttiin. Varsinkin uuden kentän griinit olivat liukkaat ja se näkyin. Jannen ensimmäinen voiton varmistava putti vieri hieman reiän ohi ja jatkoi matkaa pysähtyen vasta reilun kolmen metrinä päähän reiästä. Paluuputti hieman ohi ja korttiin kasi! Yht'äkkiä Tomilla oli mahdollisuus voittaa upottamalla vajaa kaksimetrinen par-putti. Reilusti vasemmalta oikella breikkaava putti melkein onnistuikin, pallo hipoi reiän reunaa, mutta jäi pinnalle. Bogi, joka kuitenkin riitti uusintaan. Georg pelasi viimesen reiän tyylikkäästi ja lopetti pelin birkkuun, joka varmisti kolmannen tilan ja tuloksen 87. Tonin toinen kierros 86 ei ihan riittänyt nostamaan miestä palkinto pallille.

Tässä vaiheessa mieleen tuli väistämättäkin British -Open 1999 ja Jean Van de Velde. Jos Janne pelaisi viimeisen reiän uudestaan sata kertaa, korttiin tuskin merkittäisi yhtään tuplaa suurempaa lukua. Mutta ei auta, tämä oli Up&Down ja "major".

Mahdollinen uusinta oli ennalta sovittu aloitettavaksi reiältä 15 (par-4, 406m). Mukana seuranneet "tuomarit " Georg ja Jacky tuskin arvasivat, että vähän oli vasta tapahtunut. Janne voitti arvonnan ja avasi hyvällä draivilla väylän oikeaan laitaan 170 merin päähän griinistä. Tomi puolestaan järjettömällä slaissilla keskelle viereistä 18:tta väyää. Hyvä ettei mennyt aina Kytäjä-järveen asti. Toisen lyönnin puu-seiskan duffin jälkeen matkaa griinille vielä sata metriä. Janne löi toisellaan hyvän rauta femman hieman vasemmalle lipun mittaisena griinin yläpuolelle. Tomi tuli kolmannella griinille 15 mertin päähän reiästä. Tästä vasta alkoi loppuhuipennus.

Jannen ensimmäinen chippi, varovainen yritys lobbylla alamäkeen vei palloa vain metrin eteenpäin. Toinen chippi, ja mitä tapahtuukaan? "Tuplakosketus" palloon ilmassa ja kaksi rankkua. Näin seuraava chippi, jo seitsemäs lyönti tulee vasta griinille. Tomilla on yht'kkiä varaa ottaa neljä puttia voittoon! Ensimmäinen putti tuli hyvin alle puoleen metriin reiän alapuolelle ja Janne otettua vielä kaksi puttia oli peli selvä. Tomi tuuletti lyhyen bogi putin upottua ja näin voitto ja neljäs peräkkäinen mestaruus oli täysin käsittämättömällä tavalla varmistunut lyönnein 5 - 9. Vastaavanlaista loppua, viimestä reikää, ja uusintaa tuskin koskaan enää nähdään. Ja vaikka Janne otti kakkostilan hymyillen vastaan, niin toivottavasti näin ei kisa enää koskaan ratkea.

Up&Downissa on nyt kymmenen vuotta täynnä. Katsotaan mitä jatkossa keksitään.

Tämän vuotiset super -kiitokset kilpailun järjestäneelle Jockelle ja erityismaininta kaikki kymmenen Up&Downia pelanneille Mikalle ja Harrylle! Harry vei taas "pojan" kotiin voitettuaan Challenge-tourin neljän lyönnin erolla Rolleen.