1998
Pickala: Seaside + Park:
1. Georg Nyman 159 82+77
2. Jacob Nyman 162 82+80
3. Mikko Pitkonen 164 80+84
4. Jaakko Salava 168 84+84
5. Tom Stormbom 169 86+83
6. Jan Vapaavuori 179 86+93
7. Seppo Kimmel 183 90+93
8. Robbie Furuhjelm 185 94+91
9. Nicklas Gabran 192 101+91
10.Harry Lilja 193 99+94
11.Marko Aaltio 194 96+98
12.Peter Stormbom 195 100+95
13.Pekka Lehesmaa 197 101+96
14.Mika Kuusisto 198 96+102
14.Roland Petterson 198 102+96
16. Juhani Naumanen 202 102+100
17. Wille Rosenlew 203 107+96
18.Petu Lindström 206 107+99
19.Joakim Antas 212 109+103
20.Kaarlo Tiesmaa 213 110+103
21.Jari Kolehmainen 243 128+115
22.Lasse Dahlberg 248 122+126
Jukka Suuronen 85+DNS
Vuoden 1998 UP&DOWN Invitational ratkesi viimevuodesta poiketen vasta viimeiselläyhdeksällä reiällä. Koko päivän johdossa ollut ja aamulla Seasiden ensimmäiset yhdeksänreikää upeasti parissa (36) pelannut Mikko Pitkonen sortui pieneen hermoiluun ratkaisunhetkillä ja kilpailu sai vielä klubitalolla kärkeä odotelleiden kanssapelaajien ja yleisön mieliksi jännittävän loppuhuipennuksen.
Tilanne ennen viimeistä väylää oli todella jännittävä: Georg Nyman johti Mikkoa lyönnillä jalyönnin päässä Mikosta oli Jacky Nyman. Kärkisijat ratkesivat siis vasta klubitalon edessäviimeisellä greenillä, vaikka Mikko oli vielä kahdeksan reikää ennen klubitaloa turvallisessa neljän lyönnin johtoasemassa Georgiin nähden ja kaksi edellä Jackya.
Loistavan Parkin back-ninen (37) pelannut Georg Nyman löi kylmän rauhallisesti uransa ehkä tärkeimmän avauksen keskelle viimeistä väylää vain 109 metrin päähän greenistä ja kun hetkeä aikaisemmin Mikko oli sortunut viimeiseen virheeseensä, eli avannut 18 reiän pahalla hookilla vasempaan ojaan, saattoi Georg upean sisääntulon kruunuksi lyödä ilman paineita rauhallisen rauta-ysin greenille. Kaksi puttia ja näin oli varmistunut Georgin neljä vuotta odottama hetki, eli "Claret Jugin" vastaanottaminen edellisvuoden mestarilta. Voidaankin siis vihdoinkin Georgin osalta todeta, että: His no longer "the best player not to have won a Major"!!
Mikon menetettyä mielenkiinnon ojasta lyödyn riskilähestymisen rulliessa lampeen viimeisellä reiällä sai Jacky todeta nousseensa vielä hienosti toiselle sijalle. Viimeisen kierroksen tuloksetkin puhuvat selvää kieltä siitä, kenen hermot pitivät parhaitenvuoden tärkeimmällä hetkellä.
Georgin toinen kierros oli Up&Down Wedgen ja Winners-Jacketin arvoinen upea 77 (40-37). Jacky pelasi myös hyvin Parkin, vaikkakin hävisi Georgille sisääntulossa lopulta peräti viisi lyöntiä: 80 (38-42). Varmasti vielä joku vuosi pokaalin kotiinsa vievä Mikko pelasi Parkin lopulta 84 (39-45), mutta tässä oli suurimpana syynä klubin edessä seikkailtu kahdeksikko. Toinen sija meni maltin ja keskittymisen kadottua ja rauhallisempi jataktisesti kypsempi peli olisikin jo tänävuonna saattanut tuoda voiton, mutta nuorimies ehtii vielä.. ja näistä "romahduksista" on vain otettava oppia.
Leadergroupissa Parkin pelasi myös viimevuoden kolmonen Jaakko Salava, jonka tasainenesitys palkittiin lopulta hienolla neljännellä sijalla. Molemmat kierrokset 84 eivät ihan riittäneet kärjen vauhdissa, mutta neljäs sija on hyvä saavutus nuorempien seassa. Jallullesaivat antautua sekä täksi kesäksi lyöntinsä ja peli-ilonsa kadottanut edellisvuoden mestari, kuin myös toinen ennakkoon kärkisijoille veikattu ja Tomin tapaan Pickalassakotikentällään pelannut Jan Vapaavuori.
Tämänvuoden kilpailussa oli mukana ennätysmäärä osallistujia eli molemmat kierroksetloppuun asti pelasi 22 enemmän tai vähemmän tyytyväistä golfaria. Seasiden jälkeen joutui lapsenhoidollisista syistä leikin jättämään kesken Jukka Suuronen, joka pelasi itsensä ainakin ensivuoden voittajaehdokkaiden joukkoon. Jukan Seasiden kierros lähes pelaamattoman kesän jälkeen oli kohtalaisen hyvä, eli 85 lyöntiä. Kolmen joukkoon olisi Jukalla ollut pienet mahdollisuudet, mutta voittoon asti tuskin olisi hyväkään Parkin kierros riittänyt, sillä se olisi vaatinut jo 73 lyönnin tulosta.
Aamulla oli huomattavissa kummaa hermoilua melkein jokaisessa ryhmässä. Kunavausvuoro koitti sai moni huomata kauhukseen ettei sen rennon avauksen tekeminenhelpollakaan väylällä niin yksinkertaista ollut. Jatkolyöntiä Seasiden ykkösväylällä suunniteltiin niin vasemmalta, oikealta, kuin myös naisten back-teen kohdalta. Seasiden avausväylällä on mittaa vaivaiset 301 metriä, eli se on periaatteessa kahden raudan, pitkän ja lyhyen väylä. Nopea vilkaisu tuloskortteihin paljastaa että reiällä tehtiin kahdenkymmenenkolmen pelaajan voimalla yksi birdie (Mikko) ja vain kolme paria (Jacky, Kaarlo ja Jukka). Loput saivat korttiinsa heti lähtöön enemmän tai vähemmän yli parin tuottaneita lukuja!
Välillä näytti siltä, kun kenelläkään ei olisi oikein aamun kierros sujunut ja kaikki tuntuivatkulkevan päät painuksissa. Jos kierros oli monille rankka, niin tuskin kukaan olisikuitenkaan halunnut vaihtaa osia Nicken kanssa. (Sorry Nicke, mutta on ihan pakko kertoa..) Nicke oli varmasti asettanut tavoitteet korkealle ja vielä ensimmäisen reiän neljä puttiakaan eivät saaneet miestä hermostumaan. Seasiden ensimmäinen lenkki meni kuitenkin kokolailla nihkeästi 46 lyönnillä, mutta vasta kahdennellatoista alkoi todella tapahtua.. väylä on lyhyt par 5 (427m): Avaus hookkina lampeen, vaikka sinne harvoin avaus yltääkään.. nyt ylsi. Droppi vaan ja siitä hyvä puu-3 perään.. mutta, mutta, pallo osui väylän ainoaan puuhun, siihen joka on sijoitettu poikittais-bunkkerin eteen noin 80 metrin päähän greenistä.. ja bunkkeriinhan se pallo tietysti putosi. Sieltä tuli sitten liian ohut osuma ja pallo lensi juuri ja juuri outtiin greenin taakse.. ei muuta kuin droppaamaan uudestaan ja bunkkerissahan dropit yleensä hautautuvat, niin nytkin.. sitten vähän paksu osuma ja vain väylälle, sitten lähestyminen greenin kanttiin.. eikä tässä todellakaan ollut kaikki; sen jälkeeen Nicke teki saman kuin japanilainen T.C.Cheng U.S.Openissa joskus 70-luvulla hävitessään Jack Nicklaukselle muutamalla lyönnillä, eli chippasi tupla kosketuksen, siis maasta ja heti perään osuma ilmasta! No, nyt oli pallo kuitenkin saatu greenille.. ensimmäinen putti meni n.30 cm päähän.. savu tuli jo korvista kun Nicke lähti näpäyttämään palloa vihdoin reikään, mutta väärältä puolelta lyöty sneppi meni ohi.. ja seuraavakin.. ja seuraava.. neljännellä putilla upposi ja tulokseksi merkattiin 13!.. Kun Nicke sanoi seuraavalla tiillä, että "nyt mä ymmärrän miks tää ranta on niin helv.. vaikea", niin en viitsinyt korjata, että joo toi oli tän ysin helpoin väylä.
Muutenkin kuin vain tulosten ja jännityksen osalta oli päivä onnistunut. Kilpailupäivän sää oli todella upea ja oikeastaan ainoa miinus menee kentän piikkiin, sillä greenit eivät kylläolleet ainakaan viimeisellä yhdeksällä reiällä kovinkaan hyvässä kunnossa. Greenienhitaudesta saivat kärsiä varmasti eniten ne, jotka tulivat Pickalaan "sokkona", eli eivät olleet tottuneet näin hitaisiin puttialustoihin. Joka tapauksessa kilpailu voitettiin uudella ennätystuloksella ja muutenkin taso oli jo melko hyvä ainakin kärjen osalta. Tulevina vuosina täytyy pelata jo reilusti alle 85 kierrokset yltääkseen edes viiden-kuuden joukkoon ja voitosta on varmasti turha haaveilla jos oma peli ei ole oikeaan aikaan kunnossa.. enää ei voi laskea sen varaan että keskinkertaisella pelillä pärjää ja kaikki muut epäonnistuvat. Uskon että hyvät tulokset antavat meille kaikille lisäpotkua harjoituskierroksille, eli ensivuoteen tähdätään taas täysillä.
Vielä kerran kiitokset pelaajille ja erityisesti sponsorille MR.BIGille.
MR.BIG ERIKOISPALKINNOT:
Pisin Drive: Mikko Pitkonen 225m
Lähimmäs lippua: Robbie Furuhjelm 4m
Slope Seaside 1: Mikko Pitkonen 70
Slope Seaside 2: Jacob Nyman 73
Slope Seaside 3: Jussi Naumanen 74
Slope Park 1: Jacob Nyman 69
Slope Park 2: Georg Nyman 69
Slope Park 3: Jussi Naumanen 72
