St. Laurence Lohja, 2 x Kalkki-Petteri (par 72):
1 Tom Stormbom 77+77=154
2 Jan Vapaavuori 83+79=162
3 Jaakko Salava 84+83=167
4 Georg Nyman 86+82=168
5 Kim Wist 83+85=168
6 Mikko Pitkonen 84+87=171
7 Harry Lilja 91+82=173
8 Jens Stormbom 89+84=173
9 Nicklas Gabran 88+86=174
10 Jacky Nyman 93+82=175
11 Mika Kuusisto 84+93=177
12 Ari Pethman 88+92=180
13 Jocke Antas 92+89=181
14 Peter Stormbom 93+94=187
15 Jussi Naumanen 92+96=188
16 Seppo Kimmel 96+93=189
17 Marko Aaltio 98+101=199
18 Kaarlo Tiesmaa 102+102=204
19 Jorma Sinkkonen 110+109=219
20 Lasse Dahlberg 110+115=225
Up&Downia voisi jo hyvin kuvata vanhalla sanonnalla: se vain paranee vanhetessaan. Ehkä tulosten lasku vain olisi syytä siirtää tietokoneaikaan.
Joka tapauksessa jälleen kerran saatiin kilpailla aivan loistavissa olosuhteissa, niin kentän kuin myös säänkin osalta. Illalla alkanut sadekin ropisi alas vasta kun palkintoja jo jaettiin.
Tänä vuonna kilpailuun toi uutta väriä siis myös Challenge -Tour sarja, joka saikin pelaajien keskuuteen ihan uutta säpinää. Kuka voittaisi Wanamaker -trophyn ensimmäisenä eli kenestä tulisi CT -sarjan mestari? CT -sarjaan osallistui nyt, ja myös jatkossa ne, jotka eivät ole koskaan olleet Up&Downissa kolmen parhaan joukossa. Käytännössä siis tällä hetkellä kaikki yli 9 tasoituksen omaavat pelaajat.
Peliareena oli sunnuntaiksi viritetty Major -turnauksen arvoiseen kuntoon ja mm. griinit, lukuun ottamatta ehkä juuri uudelleen rakennettua kakkosta (C2) olivat aivan loistavassa kuosissa.
Kenttä, joka kierrettiin kahteen kertaan, oli St.Laurence Golfin C+B, eli ns. "vanha kenttä". Ensi vuonna Lohja laajenee kahdeksi 18 reiän lenkiksi, joista nyt pelattu yhdistelmä muodostaa toisen kentän ja "metsä kenttä" toisen. C+B kentällä on yhteispituutta klubitiiltä hitusen vajaat 6 kilometriä, eli käytössä oli suurkilpailun arvolle sopia areena, jolta löytyi niin pitkiä ja vaativia par 4 väyliä (mm. 4 ja 5 väylä), kuin myös sopivasti helppoja ns.hengähdystaukoja (mm. reiät 1, 13, ja 18).
Kutsutuista 26 pelaajasta ilmoittautui ja paikalle saapui 20 golfaria, joista osa teki vielä aivan muutama minuutti ennen aamun starttia viimeiset päätökset välineiden suhteen.
Ensimmäisen kierroksen ehkä suurin yllätys oli se, että jälleen kerran niin moni ennakkosuosikeista epäonnistui, eikä saanut parasta irti oikealla hetkellä. Aamun kierros vaati melkein kaikilta turhan paljon lyöntejä ja ainoana alle 40 ensimmäiset 9 reikää pelasi Tomi (39). Janne oli ysin jälkeen jo 7 yli kuten myös Mika. 43 lyöntiin frontin pelasivat Jussi, Nicke, Georg, Mikko, Jallu ja kahden ensimmäisen vuoden mestari Jacky. Jackyn sisääntulon 50 romutti toiveet menestyksestä. Kimillekään ei kellonaika sopinut ja puoliunessa kierros meni 83 lyöntiin. Tomin toinen ysi vaati 38 lyöntiä ja Up&Down historian jaettu paras kierrostulos oli tehty. Vain viimeisellä griinillä 3 metristä missattu birkku jäi harmittamaan. 77 olikin ensimmäisen kierroksen jälkeen yllättäen aivan omassa luokassa, kun seuraavana leadergroupiin paikan lunastivat Janne ja Kimi 83 tuloksilla. Mikko pelasi 84 ja täydensi iltapäivän viimeisen, neljän pelaajan ryhmän. Seuraavina "yleiskilpailussa" olivat Jallu Salava, niin ikään tuloksella 84, Mika tuloksella 84 ja defending champion Georg tuloksella 86.
Ensimmäisen kierroksen ehkä suurin yllätys oli se, että jälleen kerran niin moni ennakkosuosikeista epäonnistui, eikä saanut parasta irti oikealla hetkellä. Aamun kierros vaati melkein kaikilta turhan paljon lyöntejä ja ainoana alle 40 ensimmäiset 9 reikää pelasi Tomi (39). Janne oli ysin jälkeen jo 7 yli kuten myös Mika. 43 lyöntiin frontin pelasivat Jussi, Nicke, Georg, Mikko, Jallu ja kahden ensimmäisen vuoden mestari Jacky. Jackyn sisääntulon 50 romutti toiveet menestyksestä.
Kimillekään ei kellonaika sopinut ja puoliunessa kierros meni 83 lyöntiin. Tomin toinen ysi vaati 38 lyöntiä ja Up&Down historian jaettu paras kierrostulos oli tehty. Vain viimeisellä griinillä 3 metristä missattu birkku jäi harmittamaan. 77 olikin ensimmäisen kierroksen jälkeen yllättäen aivan omassa luokassa, kun seuraavana leadergroupiin paikan lunastivat Janne ja Kimi 83 tuloksilla. Mikko pelasi 84 ja täydensi iltapäivän viimeisen, neljän pelaajan ryhmän. Seuraavina "yleiskilpailussa" olivat Jallu Salava, niin ikään tuloksella 84, Mika tuloksella 84 ja defending champion Georg tuloksella 86.
Challenge Tourin neljän pelaajan leadergroupin muodostivat iltapäivän kierrokselle Mika (siis 84), Ari (88), Nicke (88) ja ensimmäistä kertaa mukana ollut ja aikaisemmin kahden kierroksen urakkaa turhaan pelännyt Jens Stormbom (89). Mikalla oli siis neljän lyönnin johto, mutta jollekin lähimmistä uhkaajista kierros 80-82 lyöntiin ja kaikki olisi vielä auki.
Tour sarjassa tauolla oli siis Tomin ja seuraavien, eli Jannen ja Kimin ero jo 6 lyöntiä. Ainoa huolen aihe olikin tässä vaiheessa Tomilla ristiselkä, joka alkoi vihoitella ensimmäisen kierroksen 10-11 rei'illä ja esti lyömistä melko tehokkaasti. Aamun pelikaverit, Jussi ja Mako hieman ihmettelivätkin draiveja viimeisillä reiäillä kun Tomi löi ja heti osuman jälkeen "päästi irti", otti pari askelta perään samalla kun pyörähti 360 astetta ympäri. Lyönnit onneksi lähtivät suurin piirtein suoraan. Markkeri Jussin kommentti kuvaakin tilannetta hyvin: "ai selkä meni, no joo, mä vähän tossa jo ihmettelinkin, että oot sä kyllä ennen lyönnin jälkeen pysynyt suurin piirtein paikallas". Tauolla ei Tomin auttanut muu, kuin ottaa muutama burana, laittaa selkätuki ja ristiä kädet. Kuuden lyönnin johto oli liian suuri luovutettavaksi pois keskeytyksen muodossa, ja kun caddiekin tuli mukaan toiselle kierrokselle tilannetta helpottamaan, niin eikun kentälle.
Tour -leadergroupin hiljaisin mies Mikko, herätti kanssapelaajien ihastukset heti toisen kierroksen alussa muutamilla "aivan törkeillä" avauksilla, jotka eivät todellakaan jättäneet silminnäkijöitä kylmiksi. Turhan ailahteleva peli vain ei tuottanut tarpeeksi väylä- ja griiniosumia ja 87 kierros pudottikin miehen lopulta palkintopallilta.
Kilpailun viimeiselle ysille lähdettäessä oli Tomin johto kasvanut jo 9 lyöntiin kun front nine pelattiin kärjen osalta seuraavin tuloksin: Tomi 38, Janne 41, Mikko 43 ja Kimi peräti 44. Ei ollutkaan ihme, että Kimi siirtyi jo hyvissä ajoin toisella kierroksella ihailemaan mielummin pilvien, kuin griinien muotoja.
Jannen viimeinen "psyykkaus" yritys 10 tiillä: "Majorithan ratkaistaan vasta vikalla ysillä ja mä pelaan tän pariin". Tomin kommentti: "vedä mielummin 9 alle, niin voi mennä tiukaksi" sai pientä hymyä aikaan.
Kilpailu ratkesi lopulta viimeistään 13 reiällä, jossa Janne hyvän avauksen jälkeen otti pakollisen riskin ja yritti suoraan lipulle, joka oli todella pahassa paikassa vasemmassa reunassa. Lähestyminen pomppasi epäonneksi griinin yli ja pallo päätyi ainoaan todella mahdottomaan paikkaan, suoraan puun taakse, josta tupla oli lopputulos. Viimeisellä 5 reiällä ei suuria muutoksi enää tullut ja ero Tomin ja Janne välillä pysyikin loppuun asti suurin piirtein samana. 17 reiällä pelin ollessa jo selvä Kimi ja Janne latasivat vielä "hirlmu drlaivit" väyläbunkkerin yli vain lobbyn päähän griinistä.
Kun viimeiselle 18 griinille tuli sitten kanssapelaajia vastaanottamaan leadergrouppia ja kyselemään tilannetta, niin Jannen vastaus oli ehkä ihan ymmärrettävä: "ai onks tiukkaa, v***u ku tää on tätäkin rundia vaan 5 yli!"
Kilpailu kuitenkin loppui Janne osalta loistavaan viimeisen reiän birkkuun, joka oli Jannelle päivän neljäs. Samaan neljään birkkuun päivän aikana ylsi myös Tomi, mutta Birdie -palkinto päätettiin jakaa viimeisen tehneelle. Samalla varmistui Jannelle iltapäivän toiseksi paras kierrostulos, eli 79. Tämä riitti selkeään kakkostilaan ennen jälleen kerran "yllättänyttä" Jallua, joka tasaisella pelillä (84+83) peittosi taas nipun nuorempia vastustajiaan.Tomi "duffasi" lähestymislyöntinsä ensimmäisen kerran vasta toisen kierroksen viimeisellä reiällä, mutta chippi 40 metristä 60 senttiin varmisti parin, toisen perättäisen 77 kierrostuloksen ja vuoden 2001 Up&Downin voiton peräti 8 lyönnin erolla.
Yhteistulos 154 (+10) on samalla myös kilpailun uusi ennätys. Entiseen, eli Georgin pelaamaan 159 tulokseen (v.1998) tuli siis parannusta kertaheitolla 5 lyöntiä. Selkä kesti rasituksen loppuun asti ja ennen kaikkea tulos, kaksi seiskalla alkavaa kierrosta lämmitti voittajan mieltä. Nyt se takki taas ansaittiin pelaamalla hyvin!
Jos Tour-sarja ratkesi jo ensimmäisen kierroksen aikana, niin samaa ei voi sanoa Challenge -Tour sarjasta. Mikan johto hupeni jo toisen kierroksen ensimmäisellä ysillä joka vaati peräti 51 lyöntiä ja vei miehen pelihuumorin loppukierroksen ajaksi. Nicken aivan uskomattoman epäonnekas avaus 5 reiällä koitui lopulta kalliiksi, kun mies hävisi ykköspaikan vain vaivaisella lyönnilla. Avaus 5 reiällä lähti oikealle ylös kummulle, jonne pallo ei voi hävitä, mutta niin vain kävi?!?
Kummulta tai bunkkereista ei palloa siis ikinä löytynyt ja Nicken oli palattava takaisin tiille lyömään uutta avausta. Toisella pallolla upeasti pelattu "varapallon par" toi korttiin tuplan. Nicke piiskaa ajoittain palloa aivan kuin sitä ammatikseen tekevät ja onkin vain ajan kysymys koska Wanamaker -trophy lähtee Lontooseen. Lohtua Nickelle toi HCP -sarjan voitto hienolla yhteistuloksella: kaksi kierrosta -2 oman tasoituksen.
Challenge -Tour sarjan voiton ja samalla Wanamaker -Trophyn voitti loistavalla toisen kierroksen kirillä siis Harry Lilja, joka pelasi kärkiryhmien edellä. Harry pelasi jälleen kerran Up&Downin iltapäivän hienosti. Varsinkin sisääntulon 38 lyöntiä ovat hatun nostoin arvoinen suoritus. Oma henkilökohtainen ennätys 82 riitti CT -sarjan voittoon, koska uusintaa ei luonnollisestikaan järjestetä jälkikäteen ja heti kilpailun päättymisen jälkeen alkanut sade olisi sen todennäköisesti muutenkin estänyt. Parempi toinen kierros (82-84) ratkaisi siis ensimmäisen Wanamaker -Trophyn kohtalon. Hyvä peli sai Up&Down konkarin tyytyväiseksi ja aamun 91 olikin ollut vasta verryttelyä. Kun ratkaisun aika koitti, oli Harry jälleen rautaa.
Kakkoseksi samalla tuloksella (89+84=173) Challenge tour -voittajan kanssa tuli siis upean debyytin Up&Downissa tehnyt ja juuri 60 -vuotispäiviä viettänyt Jens Stormbom. Kierrostulokset 89 ja 84 oli jostain syystä laskettu yhteen 175!? oikean 173 sijasta. Peliinsä todella tyytyväinen Jens ei maanantaina uutisen kuultuaan enää menetettyä uusintapaikkaa harmitellut. Totesi vain, että oli todella hienoa olla mukana ja antoi vielä jälkikäteen erityiskiitokset pelikumppanilleen Nicke Gabranille asiallisesta ja erittäin miellyttävästä peliseurasta! Jens sanoi vielä, että tuskin siihen sateeseen enää olisi uusintaa menty pelaamaan ja että oikein hyvä näin. Kaikin puolin hienoa Jens!
Erikoiskilpailuja oli tänä vuonna ensimmäisellä kierroksella peräti kolme. Pisin drive pidettiin 5 reiällä ja 240 metrin leiskan jälkeen uutta paitaa ja kravattia Mr.Bigiin lähtee valitsemaan Kimi. Toisena oli "kahdella päälle -kisa" 11 reiällä, ja lähimmäksi, eli griini bunkkeriin löi jälleen Kimi.
Kolmas erikoiskilpailu oli sitten lähimmäs lippua -kisa, joka käytiin 14 reiällä. Haasteena oli vielä todella kova oikealta puhaltava tuuli. Ainakin kolme loistavaa avausta kilpailuun saatiin kun ensin Mika löi avauksensa 6,67m päähän. Sitten tuli Jacky joka pani 6,07m päähän, mutta tämäkään ei valitettavasti riittänyt, koska Suomen tarkin draivaaja oli nyt myös Suomen tarkin rautapelaaja. Jallun avaus päätyi upeasti 3,21m päähän lipusta ja kotiin viemisiksi oli Mika Kuusiston liikkeen, Cazze Munkkiniemen optiikan lahjoittamat upeat Bollen golf -lasit, joita moni kateellinen hypistelikin palkintojen jaon yhteydessä. (Laseja saa varmaan myös ostaa Mikalta!).
Birdie -kisan parhaat yhteensä 4 birkulla olivat siis Janne ja Tomi.
Suomen Phil Michelson, eli paras vasuri -kilpailu ratkesi jo ennen sunnuntaita, kun Rolle joutui jättämään kilpailun väliin. Näin ollen Mako kantaa titteliä taas seuraavaan kesään. Muuten Tomin kanssa aamun kierroksen pelannut Mako yritti pysytellä mahdollisimman hiljaisena. Syykin selvisi nopeasti: "jos mä jotain heitän, niin se on kaikki sit kuitenkin taas netissä!"
Todellisia Up&Down "veteraaneja", eli pelaajia, jotka ovat olleet mukana joka vuosi, on muuten jäljellä enää neljä: Harry, Mika, Georg ja Tomi.
Kiitokset jälleen kerran kaikille osallistujille, sekä tietysti sponsoreille, Mr.Bigille, Munkkiniemen optiikalle, Europressille, Haagan Golf Centerille, Amerille, Metallitalon Autohuollolle sekä Equantille.
Challenge Tour -titteli jaettiin Harrylle, mutta tarkistuslaskenta osoitti Jensin pelanneen saman tuloksen. Pokaali pysyy Harrylla, koska parempi toinen kierros ratkaisi tässä tapauksessa Wanamaker -Trophyn kohtalon.
