2002

Nordcenter Benz + Fream:

1. Tom Stormbom 78+83 =161

2. Jacky Nyman 83+86 =169

3. Georg Nyman 84+93 =177

4. Mika Kuusisto 82+97 =179

5. Toni Kallio 91+92 =183

6. Harry Lilja 91+93 =184

7. Jussi Naumanen 91+101=192

8. Mikko Pitkonen 99+94 =193

9. Ari Pethman 91+105=196

10. Marko Aaltio 97+103=200

11. Peter Stormbom 96+104=200

12. Robbie Furuhj. 103+99=202

13. Jocke Antas 87+117=204

14. Nicke Gabran 116+109=225

15. Lasse Dahlberg 110+120=230

16. Kaarlo Tiesmaa 118+139=257

Viiden vuoden tauon jälkeen palattiin Benzille ja Freamille. Nyt putosi myös Nordcenterin "monkey of the back" Tomin harteilta, kun tasaisen varmat kierrokset 78 ja 83 veivät toiseen peräkkäiseen ja yhteensä jo neljänteen Major -voittoon ennen kahden ensimmäisen vuoden mestaria Jackya.
Major -resepti Nordcenteriin selvisi viimeistään harjoituskierroksella: Kuskille huppu päähän ja puu kolmosta ja rautaa väylälle. Tour-sarjan voittaja käytti driveria päivän aikana kolme kertaa ja Challenge-tour sarjan voittajakin harmitteli, kun Benzillä tuli kaivettua kuski pussista kerran.. "heti kun skode lähti, ni harmitti..." oli Mikan kommentti mailavalinnasta aamun kierroksella.
Nordcenter Golf & Country Clubilla saatiin taas viettää hieno golf -päivä. Molemmat kentät olivat niin griinien kuin väylienkin suhteen aivan ensiluokkaisessa kunnossa ja aurinko paistoi. Klubitalon uusittu terassi palveluineen ja upeine näkymineen sai varmasti kaikki pelaajat rentoutumaan niin tauolla, kuin myös kilpailun jälkeen. Ainoa miinus edelleen menee vain Freamin pelattavuudelle. Useat yli sadan kierrostulokset kertovat koruttomasti kentän vaikeudesta ja kun kärkiryhmässäkin yritetään lähinnä vain välttää virheitä, menee peli valitettavasti taisteluksi kenttää, eikä kanssapelaajia vastaan.
Mutta kuten aikaisempinakin vuosina, oli myös aamun kierros nihkeätä menoa. Ei auttanut vaikka pelattiin lempeää Benziä. Ainoat, jotka pystyivät normaaliin suoritukseen ensimmäisellä ysillä olivat Mika (38, kuuden reiän jälkeen vielä parissa), Tomi (38) ja "Ernie Els" eli Pete (42). Tässä vaiheessa kärjen mukana roikkuivat vielä Georg (42), Harry (43, mm. 2 birkkua) ja Jacky (44).
Tomin kanssa aamulla pelanneet Nicke ja Majorin ensikertalainen, Tour -sarjaan mukaan tullut Kallion Toni jaksoivat hymyillä, vaikka ensimmäinen ysi vaati kavereilta yhteen laskettuna kolmekymmentä lyöntiä yli parin! Toni totesikin kymppitiillä, että Majorin pelaaminen on näköjään ihan eri juttu ja vaatii kokemusta. Benzin takaysi meni jo paremmin (41) ja Major -kokemuksen karttuessa on Tonikin varmasti vielä kärkikahinoissa mukana.
Mikan sisääntulo vaati 44 lyöntiä, mutta kokonaistulos 82 nosti tässä vaiheessa Challenge-tourin ikuisen ennakkosuosikin kilpailun kakkoseksi. Paalupaikan ensimmäisen kierroksen jälkeen valtasi defending -champion tuloksella 78. Kotikenttää Lohjaa huomattavasti nopeammilla griineillä oli hyvän tuloksen saavuttamiseksi pakko upottaa metrin- puolentoista pituiset paluuputit. Näitä kertyi kymmenkunta ja yhtä lukuunottamatta kaikki myös onnistuivat. Leadergroup -paikan toiselle kierrokselle lunastivat Mikan ja Tomin seuraksi "Nordcenterin velhot", Jacky (83) ja Georg (84). Peten hyvin alkanut kierros ei valitettavasti kestänyt loppuun asti. 11 reiällä (Benzin kakkonen), korttiin merkattiin ysi ja pelihuumori katosi.
Challenge-tourin kohtalo ratkesi jo pitkälle ensimmäisen kierroksen aikana. Jocke pysyi ainoana Mikan tuntumassa tuloksella 87. Mikan johto muihin oli jo varsin selvä: Ari, Jussi ja Harry olivat 9 ja Pete 14 lyönnin päässä. Jocken voimat loppuivat kuitenkin Freamilla ja Mikan pelattua Fream ulos 44 lyönnillä ei Challenge tourin mestarista ollut enää epäselvyyttä.
Muuten toinen kierros alkoi ainakin Georgin osalta varsin hermostuneesti. Ykkösellä 4 puttia ja eroa kärkeen jo 8 lyöntiä. Tämän jälkeen oli "Geen" pakko ottaa riskejä. Kakkosella hallittu draivi, lähestyminen metriin ja birkku pommin varmasti sisään. Muuten kärkiryhmä pelasi kolme ensimmäistä reikää par-bogi tahtia, kunnes Freamin nelosella, "Caddies Hill'illä" alkoi tapahtua: Nymanin veljekset antoivat unohtumattoman näytöksen siitä, kuinka Freamia kesytetään. Georg avasi jälleen driverilla, ja hienosti ylätasanteelle, n. 110 metrin päähän lipusta. Jacky vastasi leipomalla kevyen puukolmosen aivan Georgin pallon viereen. Mikan ja Tomin avaukset olivat vähän missä sattuu, mutta tämä oli kuitenkin vasta verryttelyä. Georg löi lähestymisen hieman vajaaksi griinin eteen. Jacky puolestaan aivan loistavan rautaysin suoraan lippua kohti ja griinille. Kun ryhmä pääsi ylös, ei Jackyn palloa näkynyt missään... eipä tietenkään, koska se oli kupissa!!! Eagle 2. Mikan ja Tomin tätä ihmetellessä otti Georg kylmän rauhallisesti wedgen käteen ja chippasi griini ulkopuolelta suoraan kuppiin! Birdie 3. Usko ja epäusko valtasivat tässä vaiheessa Mikan, joka teki triplan ja Tomin joka teki bogin. Tätäkö se olisi koko loppupäivän?
No ei sentään. Tomi otti seuraavilla väylillä luulot pois lähimmiltä kirittäjiltä muutaman "kohtalaisen" lähestymislyönnin avulla. Seiskan kakkoslyöntiin jäi topatun avauksen jälkeen matkaa 156 metriä. Sivurinteestä lammen yli kahteen metriin lyötyä rauta kutosta taidettiin kanssapelaajien toimesta luonnehtia härskiksi, jopa perverssiksi. Joka tapauksessa Tomin korttiin merkittiin vitoselle par, kutoselle birdie ja seiskalle sekä kasille parit. Tämä tasasi hieman pulssia Caddies Hillin tapahtumien jälkeen.
Freamin takaysille lähdettäessä johti Tomi Mikaa kuudella, Georgia seitsemällä ja Jackya kahdeksalla lyönnillä. Pelikaverit odottelivat turhaan näkevänsä draiveria Tomin kädessä. Voiton pystyi tässä vaiheessa häviämään vain hölmöilemällä ja Fream kyllä pitää pelaajan nöyränä loppuun asti.
Kärkiryhmän tarpoessa kymppiväylää ylöspäin kuului tyynessä illassa muilta väyliltä kanssapelaajien iloisia huudahduksia. Mm. Pethmanin Arin: "voi helvetti... miten tää on mahdollista?!?..." äänekäs pohdiskelu erottui selvästi.
Jacky aloitti takaysin par, bogi, par, par -vauhdilla ja ero Tomiin kutistui. Georg ja Mika taistelivat 12 reiän tapahtumien jälkeen enää kolmossijasta. 12 reiällä lippu oli jostain syystä viety aivan järjettömään, täysin laittomaan paikkaan griinin oikeaan takalaitaan, noin kahden metrin päähän reunasta. Mika ei silti harmitellut riskinottoa, vaan totesi vain, että: "ei siinä ollut mitään syytä lähteä varmistelemaan, koska pelattiin voitosta eikä mistään sijoituksesta kolmen joukkoon...." Aivan oikeaa puhetta, eroa Tomiin oli 5-6 lyöntiä ja reiät alkoivat loppua. "Se on Attack!" oli Mikan selvä kommentti ennen lyöntiä satasen kannelta. Nyt se vain lähti harmittavasti hieman oikealle ja pulahti griiniä vartioivaan lampeen. Reiän loput 12 suoritusta jääköön jokaisen arvailtavaksi. Georgin tulos tällä lyhyellä par vitosella oli välillä viereistäkin väylää hyväksi käyttäen 9.
Lopullinen niitti voiton suhteen tuli sitten 14:nnellä reiällä. Jacky avasi tämän par kolmosen huonolla osumalla ja pienellä fadella oikealle lampeen. Tomi löi tämän jälkeen reilusti vasemmalle, mutta kuiville ja otti pienen pohtimisen jälkeen putteri käteen ja löi "Texas -wedgellä" pallon puiden välistä vain varmasti griinille. Kun noin 6 metrinen par -putti upposi ja samaan aikaan Jackylle merkittiin korttiin tupla oli peli selvä.
Todellinen "local knowledge" tuli vielä kerran esiin Freamin 16. reiällä, jolla pelattiin lähimmäs-lippua kisa. Jacky otti tällä 165 metriä pitkällä par kolmosella puu vitosen käteen? Vähän alhaalta kiinni, kevyt hallittu feidi ja pallo laskeutui kuin opetettuna pehmeästi griinille, aivan linjassa lipun alapuolelle 3,88 metrin päähän reiästä! Allekirjoittanut oli täysin sanaton... ja upeat Bollen golf-lasit Jackyn.
Viimeisellä reiällä oli Tomin eagle -chippi vielä lähellä upota, kun pallo päätyi terassin villisti kannustaessa 30 sentin päähän reiästä. Helppo birkku ja vuoden 2002 Up&Down oli lopetettu tyylikkäästi. Unohtumaton kokemus onkin aina kävellä viimeistä väylää kohti klubitaloa, jossa kanssapelaajat odottavat kärkiryhmää ja antavat hyville lyönneille suosionosoituksia.
Jacky möhli upean draivin jälkeen viimeiselle reiälle bogin. Jackya voisi hyvin tituleerata todelliseksi "Suomen Bruce Liezkeksi". Mikäli mies ehtisi työ- ja perhekiireiltään pelata kesäisin edes muutaman kerran ennen h-hetkeä, olisi Up&Down voittoja varmasti enemmän. (13 voittoa urallaan ottanut USPGA -tourin veteraani Lietzke pelaa vuosittain muutaman kilpailun täysin harjoittelematta).
Georg vei kolmossijan lopulta vain kahden lyönnin erolla Mikaan, joka uskoi Geen olevan vielä viimeisellä griinilläkin niin "under pressure", ettei tämä selviä kahdesta metristä edes neljällä putilla. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Georg piti kolmannen sijan. Jos Mika olisi pelannut Freamin 12:nnen reiän esimerkiksi 12 lyönnillä, olisi nimi Claret -jugin kyljessä. Mutta jossittelut on pelin jälkeen aina turhia ja monelle tulee varmasti mieleen reikiä, jotka haluaisi pelata uudestaan.
Challenge -tour sarjan kakkoseksi tuli lopulta Mikalle 5 lyöntiä jääneenä edellisvuoden voittaja Harry ja kolmoseksi hienosti koko päivän pelannut Jussi.
HCP (slope) -pokaalin kohtalo ratkesi vasta seuraavana päivänä suoritetun laskennan jälkeen. Parhaiten molemmat kentät omaan slope -lukuun verrattuna pelasi Lasse Dahlberg (tasoitus 33,6). Loistavaa Lasse! Benz 110, slope 38 = 72 ja Fream 120, slope 42 = 78. Molemmat kierrokset yhteensä siis +6. Toisena oli Tomi +8 ja kolmantena Jacky ja Jussi +9.
Valkoihoinen tiikeri nähty Nordcenterissa! Aamulla Pitkosen Mikon kanssa samassa ryhmässä pelannut Mika kertoi nähneensä kaikkien aikojen paukun: Mikko draivasi Benzin kakkosella niin pitkälle, että griinin kanttiin oli avauksen jälkeen matkaa tällä 469 metriä pitkällä par viitosella 149 metriä!
Kunniamaininnan arvoinen suoritus ja todellista Up&Down henkeä osoittava teko oli myös seitsemänkymppisen Tiesmaan Kallen sitkeys. Kalle taisteli jalkakrampeista huolimatta Freamin kierroksen loppuun asti ja vielä palkintojen jaon jälkeenkin hymy irtosi ja mies kiitteli järjestäjiä hienoista kisoista. Tässä vähän esimerkkiä jokaiselle. Hyvä Kalle!
Kiitokset vielä osallistujille ja sponsoreille Mr.Bigille, Cazze Munkkiniemen optiikalle, Evlille, Europressille, Equantille sekä Haagan Golf Centerille.

HCP (slope) -pokaali 36 reikää: 1. Lasse Dahlberg +6

2. Tom Stormbom +8

3. Jacky Nyman +9

Cazze Lähimmäs lippua -kisa (Fream 16 reikä, par 3, 165 metriä): 

1. Jacky Nyman 3,88 metriä

2. Toni Kallio 8,30 metriä 

Epäviralliset pisimmät draivit: 

Mikko Pitkonen 290 metriä (Benz 2)

Jacky Nyman 260 metriä (Fream 18).